Siro puuhellan metallikuorien maalaus

Kun S:n taloon saatiin muutama vuosi sitten kovalla vaivalla asennettua lähialueelta 50eurolla ostettu Siron puuhella, ei osannut arvata että jonakin päivänä vielä se olisi erivärinen. Kissaportin kuviomaalauksen jälkeen katse kiinnittyi pahasti tuohon oranssinruskean väriseen puuhellaan, joka ei varsinaisesti ole koskaan ollut ilo silmälle. Pinta oli hyvässä kunnossa kyllä, kiiltävä ja kova. Todennäköisesti jokin todella kova maali tai emalointi pinnassa, tiedä siitä. Nyt kuitenkin iski inspiraatio maalata se tummaksi siniharmaaksi. Mutta millä hiton maalilla tuollaisen maalaisi?

Pyörittelin päässäni kaikkia maalausohjeita ja tuotteita. Joku hifistelijä varmaan olisi peltien irrottamisen jälkeen hionut ne läpikotaisin ja vienyt ruiskumaalattavaksi. Peltihommat ja niiden hiominen ei varsinaisesti ole itselle sitä tutuinta ja ominta puuhaa, niin toki mietin olisiko oikotietä onneen tässäkään asiassa? Olisiko jokin tuote, jolla pääsisi hiomatta ja käryttämättä lopputulokseen?

Ensin mietin että haluaisin säilyttää pinnan kiiltävänä. Mietin jo käyttäväni venepintamaalia, jonka tasoittuvuudesta yhdessä kalustemaalauksessa oli todella hyvä kokemus itsellä. Remontin edetessä ja maalaushommia tehneenä olen kuitenkin alkanut saamaan hervottoman päänsäryn liuotinohenteisten maalien kärystä, joten halusin ehdottomasti nyt käyttää vesiohenteista maalia. Mitään ylimääräistä päänsärkyä, hitaasti kuivuvaa maalia ja sotkevia märkiä pellinpalasia pieneen mökkiini en siis kaipaisi. Tuskin siitäkään hommasta ilman kissankarvoja ja tassunjälkiä olisi selvitty.

Venemaalin hylättyäni päätin vaan rohkeasti tarttua Teknoksen Superlateksi purkkiin. Nimi on kyllä hurja. Oikea perinnerakentajan unelma! Onneksi pellin maalauksessa ei hengittävyys ole niinkään se juttu, vaan tartunta ja mahdollinen lämmön kesto. Superlateksi on nimensä mukaisesti melkoista superia. Päätin lopulta vetää tämän maalin sävytettynä suoraan tuohon kiiltävään pintaan pesun jälkeen. Tarttui kuin tauti! Kaunis matta pinta tasoittui erinomaisesti. Maalasin pinnat kahteen kertaan ja eikun pellit kiinni. Töissä minulle vinkattiin kun kerroin mitä olin tehnyt, että kyllä se superi on hurja tuote, sillä kuulemma kylillä puhutaan maalatun jopa veneen pohjia. Tämän kuultuani en ollut lainkaan huolissani puuhellani pinnoista, joihin ei kohdistu juuri minkäänlaista kulutusta. Lämpöäkin pintakuoreen hohkaa erittäin vähän. Suurin lämpörasite on todennäköisesti ihan yläreunassa keittotason reunoilla.

Lopputulos siisti ja pitävän oloinen, ihan pyyhittävissä ja peitti tuon vauvankakan värisen pinnan täysin. Suositella voin omalla vastuulla kokeiltavaksi!

Miten meni omasta mielestä? Todella hyvin 9/10. Pienellä varauksella palaan aiheeseen vuoden päästä, jotta näkee miten maali pysynyt käytössä. :)

Puuhella ennen maalausta

Puuhella maalauksen jälkeen

Pientä koristelumaalausta

S:n talossa sisustuskin vaihtuu tuon tuosta. Milloin ei tapetti miellytäkkään ja milloin vaivalla valittu maalisävy saa taas väistyä uuden tieltä. Huokauksiakin on vierailijoilta saanut kuulla. Miksi sä taas...?? Tällä kertaa inspis iski rauhallisena sunnuntai aamuna. Pahaa aavistamattomaksi kohteeksi joutui kissojen karkailua varten rakennettu puinen portti.

S ei voinut sietää lapsena sinistä. Ei missään muodossa. En tiedä mahtoiko äiti joskus yrittää siedättää tätäkin kovasti ostamalla varsinkin joululahjoiksi aina jotain sinistä. Noh, jokin muuttui kun kaupungin valot hälveni maaseudulle saavuttua. Siniset sävyt taitavat olla tätänykyä lemppareita, varsinkin keittiössä. <3

Puiseen kissaporttiin olin sutinut keittiön puolelle aikoinani hätäisesti ohkaisen kerroksen siniharmaata puuvahaa. Yksivärisenä se ei oikein miellyttänyt silmääni, joten jotain pitäs keksiä. Olen jotenkin hurjasti mieltynyt kaikenlaisiin geometrisiin kuvoihin ja erityisesti sellaisiin, joita näkee mm marokkolaislaatoissa jne. Värimaailmoja kodissani on jotkut sanoneet jopa räikeiksi, mutta itselle se on ollut aina sellainen sekoitus väripilkkuja, materiaaleja ja muotoja. Ovien kuvion löysin googlettelemalla ja piirsin sen vähän paksummalle paperille, josta leikkasin sen irti. Tällä irtileikatulla sabluunalla sitten piirtelin kuviot oviin ja lopuksi maalasin jämämaalilla kuviot. Väri toki vaalea siniharmaa.

Portin maalauksesta niin innostuneena seuraava projekti onkin sitten peltikuorisen leino puuhellan peltikuorien uudelleen maalaus. Sen vauvankakan värinen ruskea sävy ei varsinaisesti enää hivele silmää. Tästä sitten myöhemmin lisää. Mutta sininen on pop!

Miten meni niinku omasta mielestä? Tosi kiva tuli! Onneksi portit on mahdollista irroittaa kokonaan poiskin, jos joskus tulee senkin osalta toisiin ajatuksiin. Tällä hetkellä en meinaa saada silmiäni irti tuosta. Eli 9/10. (Kymppiä en kehtaa antaa kuitenkaan.)

Pihasaunan remontti

Ja mistä se idea lähti? Käsiini kulkeutui erittäin edullinen kasa kuivapuristelaattoja koossa 10x10. Ensimmäinen ajatus oli laatoittaa pihasaunan lattia, koska olen lopensa kyllästynyt betonilattian maalin lohkeilemiseen ja sen epäsiistiin ilmeeseen. Mutta niinkun projekteilla on aina tapana, niin laajeni tämäkin lopulta koko saunan remontiksi.

Ensin kurkkasin alimmaisten paneelien alle selvittääkseni nurkkien kuntoa. Tiesin entuudestaan että edellinen asukki oli paneloinut vanhojen paneelien päälle uudet, mutta en osannut edes arvata miten huonossa kunnossa nuo edelliset olivatkaan. Todennäköisesti ilmanvaihto saunassa ei ole pelannut tai kosteutta on päässyt muutoin tuonne väliin, koska alla olevien vanhojen paneelien alaosta olivat pahasti tummuneet. Päätin että kaikki pitää repiä pois ja mahdollisesti jos uudet paneelit saa nätisti irti niin niitä voisi hyödyntää vielä myöhemmin.

Homma lähti käyntiin lauteiden purkamisella, mikä ei ollutkaan sitten ihan niin yksinkertainen keissi. En ollut aikaisemmin edes erityisemmin kiinnittänyt huomiota lauteiden kiinnitykseen, mutta nyt niitä purkaessani viritys oli kyllä aikamoinen. Ylälaude oli toki seinässä pitkältä osaltaan kiinni, mutta tukijalkoina toimivat jonkinsortin metalliset pöydänjalat, joiden säätöjalkaosat olivat pahasti ruostuneet. Alimmaisella lauteella oli jalkoinaan taas alumiiniset säätöjalat, joiden päät samaten aivan ruosteessa. Koko tämä viritelmä oli ruuvattu jaloistaan yhteen jollakin metallinpätkillä, mitkä oli ruuvattu paksuilla pulteilla yhteen. Voisi kuvitella että olisi ollut helppo vain vääntää ruuvit auki ja kiskoa lauteet irti, mutta kun työkaluina on vain iso ja klohno jakari ja pihdit niin homma ei oikein meinannut toimia millään. Kyllä ne sieltä lopulta irti lähti kun tarpeeksi perkeleitä heitteli ilmoille. Samalla totesin että lauteet menevät ehdottomasti vaihtoon. Sen verran ällöttävälle ne näyttivät kun kipsautin ympäri. Ei ole taineet edelliset asukkaat olla kovia saunanpesijöitä.

Purkua suunnitellessani päätin myös pistää saunan ja pukuhuoneen ikkunat kuntoon. Nykyiset kun ovat nekin oma taiteenlajinsa. Yksittäinen poka on viritetty jotenkin ikkunaksi ilman karmia. Ihan jo rakenteenkin vuoksi halusin nämä myös nyt laittaa kuntoon. Toinen syy ikkunoiden uusimiseen oli niiden sijoittelu. Löylyhuoneessa oli pystyikkuna, joka sijoittui juuri siihen kohtaan, missä pestessä seisoskeltiin. Ehkä vähän privaatimpaa tilaa uumoilin.

Vanha ikkuna vielä paikoillaan. Ikkunan alaosa lahonnut kosteudesta.

Ei muuta kuin ikkunaostoksille ja löysinkin yhden erittäin siistin vanhan puuikkunan karmeilla ihan läheltä. Samalta reissulta myyjä laittoi matkaan muutaman huonompikuntoisemman ikkunan, jotka pelastin saunan pesään joutumiselta. Kärräytin ikkunat E:n hallin pihaan ja jännitti vähän, minkälaisen tuomion saan. Tästä ikkunoiden kunnostuksesta on oma blogauksensa, joten en tässä kohtaa paneudu siihen enempiä.

Kun seinien vanhat paneelit oli saatu irroiteltua, päätin purkaa myös vanhat eristeet, jotka olivat tummuneet kosteudesta ja olivat täynnä jyrsijöiden tekemiä onkaloita. Löytyipä jopa yhdestä väliköstä iso kasa auringonkukansiemeniäkin. Jollain on ollu suuri ruokavarasto. Seinien eristys oli toteutettu mielestäni aika jännästi. Ulkolaudoitusta vasten oli sisäpuolella aluminipaperia, sen päälle ladottua keltaista eristysvillaa ja tämän päälle uudelleen alumiinipaperia. Tämän päällä oli sitten kerros vanhaa ja uutta paneelia.

Vanhojen seinäpintojen ja eristeiden purkua

Auringonkukansiemenkätkö lattianrajassa.

Kun seinät oli saatu ulkolaudoitukseen ja runkorakenteeseen asti purettua, seuraava mietintää aiheuttanut seikka olikin sitten saunan lautakatto. Vinkkejä kyseltyäni, osa oli sitä mieltä että jättää sen paikoilleen ja osa sitten sitä mieltä että ehdottomasti pois. Ongelmia aiheutti lähinnä se, että tein purkutöitä yksin ja tämä homma vaati kyllä vähän riuskempaa kaveria. Ihmeiden aika ei ollut kuitenkaan ohi kun sainkin yllättäen apuja purkutöihin. Ei tarvinnut lopulta katsella kuin sivusta muutaman minuutin kun hieman riuskempi kaveri veti sorkkaraudan kanssa kattolaudat alas. Samalla saaden niskaansa kaikki välikatolla olleet purut ja roskat, jotka yhdessä lopulta keräsimme kasaan ja kuljetimme kaatopaikalle. Tuonne oli joku aikaisempi omistaja kuopannut vaikka mitä roskaa. Hajukin oli aika epämiellyttävä. Katon purku tämänkin osalta osottautui erittäin hyväksi ideaksi, mutta vielä paremmaksi sen teki se havainto, että katto kannattelevat puut olivat osittain ruostuneille nauloilla kiinni ja yksi oli tuettu RAUTALANGALLA! Kiitin onneani, etten päättänyt kiivetä liiterin puolelta tuolle välikatolle putsaamaan sitä, se olisi todennäköisesti pettänyt allani.

Saunan lauteet ja seinien eristeet ja paneelit purettuna.

Saunan sisäkaton tilanne lautojen purun jälkeen. Lautoja kannattanut puu kiinnitetty rautalangalla. 

Kuvittelin optimisesti, että purkuhommat olisi tältä erää tehty, mutta voi miten väärässä olinkaan. Seuraavaksi sain kutsua luottoremppamieheni piikkailemaan vanhan betonilattian sivuihin tehtyjä nousuja, sekä lattiakaivon kohtaa, jotta pelkän reiän tilalle saisi jonkinlaisen kaivon tilalle, jota vesi voitaisiin paremmin ohjata lattiarakenteesta poispäin. Tätä sivujen piikkausta tehdessämme, huomasimme, että vanha betonilaatta oli valettu kiinni alahirsiin. Betonihan johtaa kosteutta tiettävästi, jolloin voitte vain kuvitella vuosikymmenien aiheuttamat vahingot. Alahirret olivat onneksi paksua ja lujaa tekoa, mutta yhdestä kulmasta saimme poistaa lahoa varmaan puoleen puuhun asti. Tämän tilalle remppamieheni teki taidokkaasti puupaikan. Varmistimme vielä, ettei betoni jatkossa ole enää kiinni puumateriaalissa. Päätimme myös että pieni väliseinänpätkä liiterin ja löylyhuoneen välissä, oli helpointa tehdä uusiksi, jotta eristeiden ja pintamateriaalien laitto olisi helpompaa.

Lahon poistoa alahirrestä

Purkuvaiheen jälkee alkoikin sitten se todellinen pähkäily, nimittäin eristeet ja seinärakenne ylipäätään. Päätin etten lähtisi purkamaan ulkolaudoitusta lainkaan, vaan tekisin sisäosat sisältä käsin. Pitkän pähkäilyn uretaanilevyn, ekovillan, puukuitulevyn, mineraalivillan ja muiden eristeiden välillä päädyin rakenteeseen jossa kiinnittäisin sisäpuolelta pystypuiden väliin ensimmäiseksi paksumpaa tuulensuojalevyä, tämän päälle 50mm ekovillalevy, alumiinipaperi ja kuusipaneeli vaakaan. Tuulensuojalevyjen sahailu oli vähintäänkin taitolaji, koska osa pystypuista ei todellakaan olleet täysin suorareunaisia jne. Pieniin koloihin mitä jäi väistämättä, suihkutin uretaania tiiviyden saavuttamiseksi. Ekovillalevyjen asennus oli erittäin miellyttävää ja mukavaakin puuhaa. Eristys kävi nopeasti ja levyillä sai helposti tiivistä.

Tuulensuojalevyn asennusta sisäpuolelta

Tässä välissähän mun remppamies kävi yhtenä päivänä kanssani kiinnittämässä uudet kattokoolaukset, vanhojen puoliksi irronneiden tilalle. Näin katto saatiin kestäväksi ja suoraksi ja hyväksi pohjaksi uudelle paneelille. Olisin tämänkin vaiheen, ehkä osannut tehdä yksinkin, mutta pitää sanoa, että yli 2m pitkien puiden kiinnitys ylös, ei ilman lisätukea olisi onnistunut. Näin homma sujui myös nopeammin. Kattorakenteen tein laudoittamalla harvaan pinnan aluminiipaperin jälkeen. Harvalaudoituksen päälle kiinnitin sitten paneelit. Välikattoon laitoin myös ekovillalevyä.

Saunan vanhan muurin tasoitin tasaiseksi ja maalasin Tikkurilan Muuri maalilla, sävyllä Tuhka. M497. Saunan vanhan betonilattian säilytin, mutta hioin vanhan hilseilevän maalin maalinpoistolaikalla (Oli muuten pirun pölystä hommaa, mutta nopeaa) Lattian maalasin lopuksi uudelleen hengittävällä lattiamaalilla Hagmans 1K:lla. Värin poimin alussa mainitsemistani lattialaatoista, jotka lopulta jäivät lattiaan asentamatta. Käytin laattoja alareunoihin tehtyjen vesivanerien pinnassa. Tiivistin lattian ja seinän sauman bitumimassalla sekä lopuksi silikoonilla.

Muurin tasoitusta.

Panelointia sekä alareunan vanerit kiinnitetty.

Muuri tasoitettuna ja maalattuna. Vanha kiuas ja pata asennettuna takaisin.

Löylyhuoneen ja eteisen väliin ostin uuden vanhan oven yhden kirppisryhmän kautta. Oven paikkaa ja kiinnitystä jouduttiin pariin kertaan siirtämään seinäpintojen hahmottamisen takia. Lopulta se löysi paikkansa ja istuu mielestäni loistavasti vanhaan pihasaunaan. Oven listoitukset tein sahalaudasta, johon sipaisin Teknoksen Saunavahaa sävytettynä hyvin vaalean harmaaksi. Rouheampi lauta tuo kivasti tilaan rosoisuutta. Uusi vaakaikkuna (jonka kunnostin ilmaiseksi saadusta kolmiruutuisesta ikkunasta) on vielä ilman listoitusta, kun en syksyn tullessa saanut enää aikaiseksi. Tulevana kesänä, viimeistelyt ja hommat jatkuvat tässä piharakennuksessa, joten kaipa nuo listat joskus sinne eksyvät paikoilleen.

Lattia maalattu, lattiakaivo asennettu, ovi paikoillaan, sekä paneloinnit tehty. Lattian alareunassa pystylaatoitus.

Lopuksi ei ollut sitten enää muuta kuin lauteiden tekoa. Etsin netistä paljon ideoita ja kuvia pihasaunan lauteista ja omaa silmääni miellytti eniten todella leveät ja paksut lankkulauteet, jotka olisivat leveussuuntaan asennettu. Hintoja ja puutavaran hintoja tsekattuani päätin rakentaa lauteet itse. Päädyin tilaamaan höylättyä kuusilankkua käsittelemättömänä lauteisiin ja niiden jalkoihin. Lankkulauteiden pätkät tilasin valmiiksi sahattuna oikeaan mittaan, jotta säästyisin edes yhdeltä pätkäisyvaiheelta. Lauteet rakentuivat melko helposti. Ihan täysin virheettömiä en niistä saanut muutaman pikkuvirheen takia, mutta erittäin siistit ja toimivat. Käsittelin lauteet samalla vahalla kuin seinäpaneelitkin. Myöhemmin ehkä laitan lisäkerroksia sävyä, jotta lauteet hieman erottuvat seinistä.

Saunan lauteet.

Uusi vanha ovi.

Miten meni niinkuin omasta mielestä. Ehkä ensimmäisten löylytulien aikaan ottamani videonpätkä kertoo helpotuksen fiilikseni paremmin.

Ne pirun kattolistojen jiirit!!

Pieneen makuuhuoneeseeni kattopaneeleita asennettuani tuli taas kerran niiden ihanien kourukattolistojen (holkkalistojen) jiiriin sahaamisen aika. Olin joskus aikoinani näitä kyllä tehnyt, mutta joka kerta oli mennyt ainakin pari pätkää listaa hukkaan väärien kulmasahausten vuoksi. Päätinkin nyt selvittää mikä homma näissä oli, ja VOIKO TÄMÄ TODELLA OLLA NÄIN VAIKEAA?

Netistä kun ohjeita haki, oli niiden kirjo erittäinkin monimuotoinen. Ykkössääntö toki on, että tee mallipalat! Olen itse henkkoht sitä mieltä, että niiden mallipalojenkin tekoon tarvitsee kyllä ne samat ohjeet kuin varsinaisiinkin. Joten sen ohjeen voi unohtaa heti kättelyssä.

Sitten alkoi satelemaan niitä kulma-asteita ja miten päin milloinkin listan tulisi sirkkelissä olla. Keskusteluja seuranneena tämä todellakin vaikuttaisi olevan vahvan tunteen sisältämä aihe.

Vaikeinta tässä hommassa kai on yrittää tekstinä selittää, miten päin kattolistaa tulee sirkkelissä pitää, ja toki koko internetistä ei löydy yhtäkään valokuvaa siitä, miten päin se lista siinä tulisi olla. Ihmeellistä. No mutta, tässäpä teille muutamat SELVITTÄVÄT KUVAT aiheesta yhdellä miljoonista tavoista tehtynä ohjeiden kera:



OHJE 1

Lista on sirkkelissä aina sahattaessa aina samassa asennossa. (katso kuvat)

OHJE 2

Kulma on aina 45astetta oikealle tai vasemmalle (jos kulma perus 90 astetta). EI kallistuksia.

OHJE 3

Tarvitsemasi oikean kulman sisältävä kattolistan pätkä jää joko oikealle tai vasemmalle puolelle listaa katkaistaessa, riippuen kumpaa puolta kulmasta teet. (katso kuvat)

Tässä omassa ohjeessa olen määritellyt oikean ja vasemman sen mukaan kummalle puolelle lista lähtee kulmasta, kun katson kulmaan päin suoraan.

Kattolistojen jiiriin sahaus

Lista siis asetellaan sirkkeliin niin, että kattoa vasten tuleva osa on pöytää vasten, ja seinää vasten tuleva nojaa vasten sirkkelin pystytukea. Niinkuin tässä kuvassa. (tällä ei sinänsä ole mitään väliä, jos lista on symmetrinen molemmin puolin)

Tässä ensimmäisessa kuvassa sahataan oikealle puolelle 90 asteen kulmaa jäävää listaa, jolloin se tarvittava listanpala jää käteesi tuohon vasemmalle puolelle. Lista menee oikeinpäin kun asetat sen kuvassa olevat sivut oikeaa pintaa vasten.

Tässä kuvassa sahataan vasemmalle puolelle 90 asteen kulmaa jäävää kattolistaa.

Lista on edelleen samassa asennossa kuin toistakin puolta tehdessä.

Tarvitsemasi oikean kulman sisältävä listanpätkä jää nyt oikealle puolelle! (Eli normaalisti vasemmalle jäävä osa  on tässä kohtaa hukkapala, joka ei sovi mihinkään vaikka miten kokeilet.)

Niinkuin toisessakin listassa, myös tässä, se menee oikeinpäin kattoon, kun asetat kuvassa olevat reunat tekstissä mainittua pintaa kohden.

Kuvissa olevat kattolistan pätkät ovat nyt ne kuuluisat mallipalat, jotka pistän nyt visusti talteen laatikkoon merkintöjen kera.




Tiivistettynä.... Tästä ei voi oikein tiivistelmää tehdä edes. Näin sahattuna, sahaaminen on helpompaa kuin kallistuksen kanssa, mutta mitään selkeää nyrkkisääntöä tähän on vaikea itselle kehittää. Kunhan muistaa, että aina se tarvittava pala ei löydy sieltä vasemmalta (mihin itse olen tottunut) ja muistaa että lista pitää ajatella käänteisesti. Vasen oikealla ja yläosa alhaalla jne.

Nyt vaan uusiin listoihin maalia pintaan ja ei kun kiinni naputtelemaan.


Miten meni niinku omasta mielestä?

Tää meni yllättävän kivuttomasti ja ilman hiuksien halkomista. Et oisko 9/10. Seuraavaksi sitten ihmetellään, onko mun vanhan talon kulmat lähelläkään 90 asteen kulmaa, mutta se onkin sitten toinen tarina.

Ikkunan kunnostus jatkuu ja osittain valmistuu

Saunaremontti on hyvässä vauhdissa ja aloittamani ikkuna on jo päässyt paikoilleen. Sisäpoka pitää vielä kitata ja maalata niin kokonaisuus on koossa.

Itse ulkopokan kanssa ei mennyt juurikaan sormi suuhun ja lopputuloskin miellytti omaa silmää. Pohjamaalasin pokan Uulan ulkopohjamaalilla ja päällemaalasin pinnat kaapista löytyneellä pellavaöljymaalilla. Kittinä käytin Tikkurilan ikkunakittiä, koska olen sen verran laiska tekemään omia seoksia. Kitistä olin kuullut vaikka mitä varottavia sanoja ettei toimisi, mutta mielestäni patruunassa, sekä purkissa oleva kitti toimi loistavasti.

Innostuin puupaikkojen kanssa ehkä vähän liiaksikin, mutta lopulta nuo onnistuivat ihan hyvin ekakertalaiseksi. Liimalla vaan kiinni ja puristuksiin. Kulmarautoihin käytin ihan perus Pislan kulmarautoja, jotka maalasin ruosteenestopohjamaalilla.

Karmit olivat sen verran huonossa hapessa, että meinasi tälläkin vanhan pelastajalla muutama ärräpää lentää niitä rapsutellessa. Lopulta päätin hankkia suoraan uutta valmiiksi lovettua karmipuuta vanhan tilalle ja tehdä ihan uudet karmit mätien tilalle. Koska kyseessä oli vaakaikkunan karmit niin päätin jättää karmien liitoksien nikkaroinnin vähemmälle ja lovesin vain kulmat huulloksen kohdalta toisiinsa sopiviksi. Kiinni pitkillä rosteriruuveilla ja vähän liimaa mukaan. Ei ehkä niin parhain liitos, mutta tällaisessa pienessä ikkunassa, mitä ei varmaankaan avella tiheään tahtiin, kestää omassa tarkoituksessaan.

Tähän asti homma on mennyt kai 9/10. Tulos voi toki muuttua vielä jos tyrin sisäpokan kanssa huolella hyvän alun jälkeen.

Ikkunan kunnostusta

Piharakennuksen "pientä" sisäremonttia aloitellessani, pitihän sinne ikkunakin hommata. Löysin netin kautta lähitienoolta yhden passelin ja siistin yksilön karmien kera ja lähdin yariksellani sitä noutamaan. Ikkuna oli äkkiä kyydissä ja rahat myyjän kourassa, kunnes kuulin sen petollisen lauseen: "Oisitko tarttenu jotain muuta? Mulla ois tuolla vintillä muutama muukin ikkuna. Ne sais ihan vaan ilmaiseksi ottaa jos kelpaa!"

No ei kun kiipeämään juuri remontissa olleen omakotitalon vintille purujen sekaan. Lattialla lojui kolme kolmiruutuista ikkunanpokaa ja karmit purettuina. Eka näkemältä teki mieli sanoa etten ota tällaisia kyllä työn alle, kun omaan silmään hämärässä näytti siltä että niissä ei ollut enää mitään pelastettavissa. Hetken siinä tuumiessani päätin että samapa se, kyytiin vaan ja kokeillaan.

Ilmoittaessani E:lle että otin myös huonompikuntoisempia ikkunoita mukanani, jännitin kovasti minkä tuomion saisin "ostoksistani". Sovimme että kärrään ikkunat hallille työstettäväksi, koska omassa kotonani ei olisi paikkaa näitä kunnostaa. Kannoin ikkunanpokat pöydälle valoisaan halliin ja E:n kanssa katsottiin. Olin itse hyvin epäuskoinen näiden osalta, että joutuvatkohan lopulta kuitenkin polttopuuksi. Tuumattin, että ei muuta kuin purkamaan osiin niin sitten tietää kunnon.

Ikkunat oli kasattu lasilistoilla. Ikkunakitistä ei ollut tietoakaan, joten purkaminen oli todella nopeaa ja helppoa. E tuumasi että listat ovat ainakin yksi asia, millä ikkunan saa pilalle. Kittaus on listoitusta kestävämpi ratkaisu, jollatavoin päätin siis ikkunan kunnostaa.Purkaessani E huomasi myös että ikkunoissa on muutama ruutu ihan ehtaa vanhaa lasia. Muutama ruutu oli ajan kuluessa uusittu. Vanhan lasin pinta on valoa vasten hieman eläväisempi kuin uusien.

Hämmästyin todellakin purettuani nämä kaksi ulkopokaa, jotka näyttivät ensisilmäyksellä jo aivan läpimädiltä. Loppupeleissä pokista ei ollut huonossa kunnossa kuin sivujen alaosat. Itse alapuukin oli selvinnyt melko hyvänä. Nämä ikkunat olivat olleet joskus niin, että samassa karmissa oli kaksi ikkunaa vierekkäin. Toinen sisäpoka oli matkassa kadonnut, joten osista saisi koottua ainoastaan yhden ikkunan, juuri sen mitä tarvitsen.

Tämä projekti jatkuu lähiviikkoina. Oivallus tässä lähinnä oli ainakin itselle se, että ikkuna voi olla ulkoapäin todellakin hirveännäköisessä kunnossa, mutta voi olla lopulta täysin käyttökelpoinen pienellä vaivalla. Nämäkin kaunokaiset pelastin saunan pesään joutumiselta. Jos vain saan muutaman pienen puupaikan onnistumaan (ja mehän päätettiin että yhdessä saadaan) niin kesällä toivottavasti tämä ikkuna komeilee piharakennuksessani. Putsaamista, kittaamista ja maalaamista riittää jonkinverran, mutta tämä taitaa olla pitkästä aikaa yksi projekti mistä todellakin innostuin!

Listoitusta ja vielä kerran listoitusta

S:n talosta ei listoitushommat lopu, vaikka sisärempan pitäisi sinänsä olla jo hyvällä mallilla. Jokaisesta nurkasta vähän irvistää tai puuttuu listanpätkä tai jos lista on kiinni, se on ainakin maalaamatta.

Reilu vuosi sitten tuli asennettua keittiön lattiaan tekstiilipohjainen muovimatto lankkulattian päälle ihan käytännön syistä. Jalkalistojen asennuksen jälkeen matto on siististi lattiassa, mutta kynnyksen kohdalta homma jäi taas puolitiehen. Tovin tuota maton reunan ja kynnyksen välistä roskareikää tuijottaessani totesin, että joku lista tähänkin on saatava. Myös irvistävät jalkalistan ja puolipaneelin nurkat ottivat silmääni pahasti ja halusin nuo kaikki siististi piiloon. Ei muuta kuin liiteriin penkomaan loppuja listanpätkiä.

Varastosta sisälle saapuessani mukanani oli mm. mattolistaa, pätkiä koristepeitelistaa ja kulmalistaa. Mattolista istui täydellisesti tuohon kynnyksen maton muodostaman kolon peitoksi mutta reunat olivatkin sitten haasteellisempia. Lopulta päätin vain tylysti tehdä koristepeitelistasta kulman kiertävän "nurkkapalan", jotka maalaisin samalla vaaleahkolla harmaalla kuin puolipaneelia kiertävät peitelistat. (Tämä sävy on muuten Tikkurilan ProGrey kartasta sävy 1915, paneelit ovat ihan tavan valkoiset)

Jälki on ihan jees. Ei ainakaan mene lattialla olevat roskat mihinkään nurkkiin koloihin enää eikä jalkalistat irvistä oviaukon kohdalla.

Miten meni niinku omasta mielest? Kekseliäisyydestä ja tavaroiden kierrätyksestä annan itselleni 9/10.