Vanhan piharakennuksen kunnostusta osa 1

S:n pihassa on vanha punamullattu piharakennus, jossa on maailman parhaaksikin haukuttu sauna ja toisessa päässä liiteri/varastotila. Piharakennuksen kunto oli jo ostohetkellä selvää. Katto on aika huonossa hapessa, räystäslaudat aika rapsakassa kunnossa. Vesi lorisee katolta minne lorisee ja liiterin peräseinä oli kääntynyt sisään. Näin vanhan rakastajana tätä jokaisen tee-se-itse naisen unelmaa ei voinut todellakaan purkaa, vaan kunnostaa pala palalta.

Ensimmäisenä työn alla oli pahasti sammaloitunut huopakate. Katolle leviteltiin kaikenmaailman sammaleentappoaineita ja sitä yritettiin pestä harjalla ja lastalla , mutta lopputulos oli vähintäänkin säälittävä. Onneksi löytyi apu taas naapurista ja pihalle ilmestyi eräänä kauniina kevätpäivänä kuumavesipainepesuri. Reippaana tyttönä uhmasin korkeanpaikankammoani ja kiipesin saunan katon harjalle istuskelemaan ja pesin katon pienellä paineella. Jostain kumman syystä lämpimämpi vesi irrotti sammaleet mainiosti. Pari sammaleen ja veden täyteistä päivää siinä meni, kunnes katto oli molemmin puolin pesty puhtaaksi monen vuoden sammalkerroksesta.

Huopakate oli aika huonossa hapessa, mutta pinta ei ollut mennyt kuitenkaan rikki. Jotta voitiin varmistaa sen vedenpitävyys levitettiin pestyyn pohjaan bitumipohjustetta, jonka päälle levitettiin bitumimassa (kattomassa). Muutamia rattoisia päiviä vierähti katolla kenollaan pienen ämpärin ja sudin kanssa. Itse bitumimassan (kattomassan) levityksen kanssa oli apumies tarpeen, joka jaksoi sinnikkäästi nostella lisää massaa ämpärillä katolle. Levitys oli käytännössä aika helppoa, mutta piharakennuksen sijainti todella mäkisessä rinteessä ja työvälineiden liikuttelu itsensä liikuttelun lisäksi loi lievästi sanottuna pieniä haasteita. Puhumattakaan siitä, miten sitä massaa oli työnloputtua aivan joka paikassa. Muistona tästä tapahtumasta löytyy jalasta edelleen hinkkausjälki. Hyvin tarttuvaa tavaraa siis! Jos olisin tiennyt etukäteen olisin pukeutunut kokovartalohaalariin! Tuon homman jälkeen työssä käytetyt vaatteet olivat todellakin roskiskamaa.

Kun katto oli suojattu käytiin pihan puoleisen räystään kimppuun. Mädät ja todella rapeat räystäslaudat tippui alas kun pari kertaa kopsautti. Uudet tilalle ja lisätuet kannakkeisiin niin vola! Vanhat mustat rännit hyödynnettiin, mutta niiden valkoiset kannakkeet uusitiin mustiin säädettäviin, jolloin niiden asennus oli helpompaa. Räystään reunaan laitettiin myös musta tippapelti. Huopakate liimattiin tuosta reunasta kiinni tippapeltiin. Aikamoista väkertämistä oli pihan epätasaisuuden vuoksi. Loppupeleissä homma olisi ollut miljoona kertaa helpompaa jos olisi jaksanut päivän pari kuluttaa kunnollisen rakennustelineen rakentamiseen, mutta sen sijaan käytettiin erinäisiä tikkaita ja jakkaroita, koska elopituus ei ihan riittänyt joka paikasta räystään päälle, vaikka tuo reuna matalalla onkin.

Piharakennuksen takaosan räystäs odottaa vielä uusimista ja uusia rännejä, mutta pihan puoli on jo melko siisti. Näin ensimmäisen talven jälkeen ei voi olla kuin tyytyväinen tähänkin räpellykseen. Lumet tuli katolta nätimmin alas ja huopakatteen pinta kuivuu nyt todella nopeasti kuivalla kelillä. Sammaleet ovat myös kadonneet pinnasta kokonaan. Ennen sammalta ilmestyis heti alkukeväästä katon pintaan.

Piharakennuksen sisäpihan seinä sai myös uuden maalipinnan, falunpunaisella keittomaalilla. Saunan oven panelointi myös uusittiin ja maalattiin vähän keltamultaa muistuttavalla maalilla. Tätä katselee keittiön ikkunasta jo ihan mielellään! Vanha pihalta löytyt lyhtykin sai pintaansa uuden maalin ja sille löytyi paikka saunaan menevän oven vierestä. Maalausurakkaa on tarkoitus jatkaa rakennuksen ympäri tänä kesänä. Haaveena olisi että liiteri olisi tämän kesän jälkeen ulkopinnoiltaan kunnossa. Sisäosat tarvitsevatkin sitten jo oman bloggauksen, pitkän sellaisen.

Miten meni niinku omasta mielestä? 8/10

Koivunmahlaa

Porakone, puhdas pullo ja muutama mehupilli mukana E suuntasi pihalle. Tavoitteena oli kerätä trendikästä koivunmahlaa.  Kyllä maallakin ollaan trendien harjalla ja ajan hermolla jne.

Muutama 4 millin reikä puuhun ja pillit kiinni ja toinen pää pulloon. Jo alkoi mahla tippua.

Mahla maistui vedelle. Innokkaimmat ovat keittäneet koivunmahlasta siirappia.  Kymmenestä litrasta saa kuulemma jopa puoli desiä kitkerää makeahkoa siirappia.

Jätän siirappia keitot muille ja saattaapi olla muutenkin viimeiset mahlat,  jotka valuttelin.  Mutta onpahan sekin kokeiltu.

Kierrätyskeittiökalusteet

S:n 30-luvun talossa oli ostohetkellä aika karmea keittiö, näin karkeasti sanottuna. Kaapistoja oli todella vähän ja ovina oli ne ihkaihanat holvikaarelliset mdfovet. Tasotilaa oli myös niukasti ja lieden virkaa toimitti vanha upon sähköliesi kahdella keittolevyllä. Oikea mökkeilijän unelma, eikö?

Kolmen remontin täyteisen vuoden aikana keittiö on kokenut todellisen muodonmuutoksen. Ideat pulppusivat yksi kerrallaan ja kaapistot vaihtoivat paikkaansa monta kertaa, kunnes se lopullinen, oikea, toimiva ratkaisu löytyi. Jos joku niin tämä on kierrätyksen ja uusiokäytön todellinen taideteos! Tai ainakin siltä tuntuu.

Keittiön kokopuiset yläkaapistot kulkeutuivat Helsingistä asti, roskalavalta pelastettuna. Pari rattoisaa vuotta meni maalin poistossa ja helojen vaihdossa sekä kaappien pintojen uusiokäsittelyissä. Alakaapistoissa osittain käytettiin hyödyksi vanhoja pöytäkaapin runkoja, johon tehtiin puusta ovet. Keittiön toisella laidalla kuitenkin oli iso kolo, mihin ei meinannut löytyä millään sopivaa kaapistoa, kunnes netistä löytyi samantyylinen alakaapisto kuin nykyiset yläkaapit. On se hieno fiilis kun mitat menee sentilleen oikeen ja homma pelittää! Mottona voidaankin pitää, että oikea tavara osuu pitkän odottelun jälkeen varmasti kohdalle, jos sitä ei heti ole saatavilla.

Ostohetkellä kaapisto oli maalattu keltaisella ja sinisellä. Hurmaavan näköinen, hieman kulahtanut yksilö. Juuri sopiva siis S:n taloon! Ja taas alkoi hommat maalinpoistolla ja kaapin uudelleen käsittelyllä. Sokkelia piti vähän lisäpaloilla korottaa, jotta se ylsi 90cm tasokorkeuteen asti.

Ajan kuluessa keittiö alkoi huutaa tilaa kunnon uunille. Yli vuoden sen virkaa oli toimittanut äidin ostama pieni miniuuni. Hurmaava kapine tämäkin ja niin näppärä että lämpiämistäkään ei tarvinnut odotella. Ongelmaksi lähinnä muodostui uunin peltien koko, joka oli nimensäkin mukaisesti minikokoa. Ei muuta kuin soittoa sähkärille ja kyselyä, josko keittiöön voisi asentaa normaalikokoisen kalusteuunin. Niin ja paikkakin tälle luonnistui yllättäen tuosta ostamastani vanhasta keittiön alakaapistosta. Jälleen mitat aivan nappiin. Ihan kuin joku olisi tämän suunnitellut?

Kiertoilmauuni löytyi jälleen kerran netin kautta ja tuo joka naisen unelma-tila-auto kävi sen noutamassa kotiin. Uunille sahailtiin oma paikka pöytäkaapiston keskelle. Alle oma puuhylly ja hyllyn alle matala laatikko ylimääräisille pelleille. Mekanismit tuohon peltilaatikkoon löytyi E:n hallista, purettujen keittiökalusteiden läjästä. Laatikon pohja on entinen leikkuulauta, jonka etusarjaksi asennetaan uunin paikalla olleesta ovesta pala. Kierrätystä kerrakseen!

Miten meni niinku omasta mielestä? Kyllä se siellä 9/10 on tämän osalta. Ihan kymppiä en anna kun jotkut kohdat ei ihan millitarkkoja ole, mutta yleisilme vähintääkin siisti.

Pellavalangan kasvivärjäys

Kaikkea on kokeiltava ja joskus jopa useamman kerran, ennen kuin onnistuu. E onkin kokeillut pellavan kasvivärjäystä useamman kerran. Indigolla kyyppi-värjäystä ja perinteisempää alunalla purettamalla.

Niin toivoton on tulos ollut, että E meni julistamaan eräällä foorumilla värjäämisen mahdottomaksi. Tämä väärä diagnoosi poiki oikean ohjeen. Foorumilta löytyi oikeaa tietoa ja kokeilu tuotti tulosta.

Kuvan langat on värjätty: sipulinkuori, sipulinkuori jälkiväri, jauhettu krappi 50g, 1. jälkiväri, 2. jälkiväri.

Vyyhdit ovat 150 g puolivalkaistua aivinaa.  Alunaa on  käytetty 45g ja tanniinia 15g. Langat jätetty noin tunnin kuumentamisen jälkeen pariksi päiväksi väriliemeen.

Keittelin keittiön hellalla. Kunhan kesä tulee, niin pääsen kokeilemaan tuoreilla kasveilla.

Miten meni niinku omasta mielestä? Jos aiempia epäonnistuneita kokeiluja ei huomioida,  niin 8/10 annan arvosanaksi. Kunhan joskus saan kudottu langat ja tuotteen pestyä,  tiedän pysyykö väri.