Ensimmäisenä työn alla oli pahasti sammaloitunut huopakate. Katolle leviteltiin kaikenmaailman sammaleentappoaineita ja sitä yritettiin pestä harjalla ja lastalla , mutta lopputulos oli vähintäänkin säälittävä. Onneksi löytyi apu taas naapurista ja pihalle ilmestyi eräänä kauniina kevätpäivänä kuumavesipainepesuri. Reippaana tyttönä uhmasin korkeanpaikankammoani ja kiipesin saunan katon harjalle istuskelemaan ja pesin katon pienellä paineella. Jostain kumman syystä lämpimämpi vesi irrotti sammaleet mainiosti. Pari sammaleen ja veden täyteistä päivää siinä meni, kunnes katto oli molemmin puolin pesty puhtaaksi monen vuoden sammalkerroksesta.
Huopakate oli aika huonossa hapessa, mutta pinta ei ollut mennyt kuitenkaan rikki. Jotta voitiin varmistaa sen vedenpitävyys levitettiin pestyyn pohjaan bitumipohjustetta, jonka päälle levitettiin bitumimassa (kattomassa). Muutamia rattoisia päiviä vierähti katolla kenollaan pienen ämpärin ja sudin kanssa. Itse bitumimassan (kattomassan) levityksen kanssa oli apumies tarpeen, joka jaksoi sinnikkäästi nostella lisää massaa ämpärillä katolle. Levitys oli käytännössä aika helppoa, mutta piharakennuksen sijainti todella mäkisessä rinteessä ja työvälineiden liikuttelu itsensä liikuttelun lisäksi loi lievästi sanottuna pieniä haasteita. Puhumattakaan siitä, miten sitä massaa oli työnloputtua aivan joka paikassa. Muistona tästä tapahtumasta löytyy jalasta edelleen hinkkausjälki. Hyvin tarttuvaa tavaraa siis! Jos olisin tiennyt etukäteen olisin pukeutunut kokovartalohaalariin! Tuon homman jälkeen työssä käytetyt vaatteet olivat todellakin roskiskamaa.
Kun katto oli suojattu käytiin pihan puoleisen räystään kimppuun. Mädät ja todella rapeat räystäslaudat tippui alas kun pari kertaa kopsautti. Uudet tilalle ja lisätuet kannakkeisiin niin vola! Vanhat mustat rännit hyödynnettiin, mutta niiden valkoiset kannakkeet uusitiin mustiin säädettäviin, jolloin niiden asennus oli helpompaa. Räystään reunaan laitettiin myös musta tippapelti. Huopakate liimattiin tuosta reunasta kiinni tippapeltiin. Aikamoista väkertämistä oli pihan epätasaisuuden vuoksi. Loppupeleissä homma olisi ollut miljoona kertaa helpompaa jos olisi jaksanut päivän pari kuluttaa kunnollisen rakennustelineen rakentamiseen, mutta sen sijaan käytettiin erinäisiä tikkaita ja jakkaroita, koska elopituus ei ihan riittänyt joka paikasta räystään päälle, vaikka tuo reuna matalalla onkin.
Piharakennuksen takaosan räystäs odottaa vielä uusimista ja uusia rännejä, mutta pihan puoli on jo melko siisti. Näin ensimmäisen talven jälkeen ei voi olla kuin tyytyväinen tähänkin räpellykseen. Lumet tuli katolta nätimmin alas ja huopakatteen pinta kuivuu nyt todella nopeasti kuivalla kelillä. Sammaleet ovat myös kadonneet pinnasta kokonaan. Ennen sammalta ilmestyis heti alkukeväästä katon pintaan.
Piharakennuksen sisäpihan seinä sai myös uuden maalipinnan, falunpunaisella keittomaalilla. Saunan oven panelointi myös uusittiin ja maalattiin vähän keltamultaa muistuttavalla maalilla. Tätä katselee keittiön ikkunasta jo ihan mielellään! Vanha pihalta löytyt lyhtykin sai pintaansa uuden maalin ja sille löytyi paikka saunaan menevän oven vierestä. Maalausurakkaa on tarkoitus jatkaa rakennuksen ympäri tänä kesänä. Haaveena olisi että liiteri olisi tämän kesän jälkeen ulkopinnoiltaan kunnossa. Sisäosat tarvitsevatkin sitten jo oman bloggauksen, pitkän sellaisen.
Miten meni niinku omasta mielestä? 8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti