Ainakin E hallinnoi kymmenien kilojen pellavalankavarastoa. Tarkkaa inventaaria ei uskalla tehdä, mutta varovaisenkin arvion mukaan lanka on "riittävästi". Ja taatusti ihan koko loppuelämäksi.
Langat on lahjoituksia ja kirpparilöytöjä ja on joukossa muuten vaan alennuksesta ostettujakin. Kun on halvalla saatu. Vanhimmat lienee 40 - luvulta. Yksi iso kirppiserä oli pahvilaatikossa, jonka pohjalta oli sivu vuoden 1953 sanomalehteä. Lehdessä kehuttiin paikallisteiden kuntoa. Pellavat säilyvät vuodesta toiseen, tiet vaatisivat ehkä ylläpitoa.
Välillä pellavaa on säilytetty siististi laatikossa sisätiloissa ja silloin ne on aivan yhtä valmiita kudontaan se kuin uudet langat. Mutta välillä vastaan on tullut haiseva ja sotkuisia vyyhtejä pihavarastojen kätköistä. Kaikki olen tähän asti onnistunut pelastamaan kudottavaan kuntoon.
Kaikista likaisimmat vyyhdit olen pessyt. Ensiksi vyyhti kannattaa ravistella ulkona mahdollisimman vyyhdin näköiseksi. Ja sitten olen sitonut vyyhdin 3-5 kohdasta paksulla langalla tai vaikka matonkuteella. Vyyhdit olen laittanut pyykinpesuaineveteen likoamaan. Sitten olen varovaisesti siirtänyt puhtaaseen huuhteluveteen pariin kertaan. Lopuksi olen tunkenut aina yhden vyyhdin yhteen pesupussiin ja lingonnut pellavat.
Lankoja ei tarvitse tässä vaiheessa saada edes kovin puhtaaksi. Riittää, että pystyy kutomaan langat ilman myyräkuumetta tai suurempia astmakohtauksia. Valmiin kudonnaisen voi pestä ennen käyttöä ja pellavahan puhdistuu hyvin verrattuna puuvillaan. Tärkeintä olisi, ettei lanka katkeile ja että vyyhdin saa selvitettyä ja puolattua. Pellavalanka ei kuitenkaan pesussa parane, joten turhan takia ei kannata pestä.
Vanhat vyyhdit ovat usein isoja ja painavia. Onneksi ne on jaettu pasmalangalla osioihin. Vähänkin sotkuinen vyyhti kannattaa osio kerrallaan keriä ennen puolausta. Sotkuisinkin vyyhti on toistaiseksi selvinnyt, mutta muutama tosi sotkuinen vyyhti odottaa inspiraatiota...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti