Budjettihan tähänkin projektiin oli vähintäänkin pieni. Olin aikoinani tori.fistä bongannut muurattavan puuhellan valurautaiset osat muutamalla kympillä, joita olin sinnikkäästi varastoinut nokineen ja pölyineen päivineen eteisen nurkassa. Pitkään jaksoin unelmoida muurattavasta puuhellasta, joka varaisi lämpöä paremmin, mutta matkan varrella alkoi mieli muuttua, tottakai. Tämäkään varastointi ei lopulta mennyt hukkaan, myydessäni osat voittoisasti tarvitsevalle eteenpäin.
Nettiä selaillessani silmiini osui lähitienoolta peltikuorinen Leinon puuhella. Tämä tiilenpunaruskea selkeälinjainen kaunotar oli odotellut varmaankin ostajaansa jo hetken aikaa. Hintaakin tälle kuutiolle jäi vain vaivaiset 50euroa. Näin pienen puuhellan siirto ja sen paikoilleen laittohan on varmasti ihan pala kakkua eikö? No, ei se nyt ihan niin helposti sitten mennytkään lopulta.
Jännästi kaverit kaikkosivat ympäriltä kun sain päähäni noutaa tämän ihanaisen lämmönlähteen kotiini. Kaikille tuli yllättäen menoja ja autot hajosivat, kunnes yksi pahaa aavistamaton ystävä suostui projektiin mukaan. Pullopalkalla saatiin avuksi vielä yksi miespuolinenkin henkilö. Loppupeleissä meillä ei merkittävää kokoeroa toisiimme nähden ollut, eikä niinkään sukupuolen mukanaan tuomaa lihasvoimaetuuttakaan. Katsoimme toisiamme vähän epäuskoisina peräkärryä kiinnitellessämme autoon, mutta jaksoin siinä vielä ajatella positiivisesti, ettei se nyt voi mitenkään NIIN paljoa painaa.
Kävi jo ensimmäisten minuuttien aikana selväksi, ettei hommasta tulisi mikään helppo keissi. Meniköhän 10m siirtomatkaan ja peräkärryn kyytiin nostamiseen neljältä ihmiseltä aikaa toista tuntia. Puuhella työnnettiin, pyöriteltiin, kipattiin ja vedettiin. Aina muutama sentti eteenpäin. Ystäväni taisi siinä reilun tunnin siirtelyn jälkeen vain tokaista että "pr** me muuten viedään tämä tänään kun se on tähän asti jo saatu!" Lopulta hella oli kokonaisena kyydissä ja päästiin kotimatkalle. Kaverin autokaan ei tästä reissusta ihan ehjänä selvinnyt, mutta se on toinen tarina se.
Ilta oli jo pitkällä ja mietin että tätä hommaa ei kohta kuitata enää pullopalkalla, jos hellan pihaannostoon menee yhtä pitkä aika. Onneksi pihassa hellan kippaaminen levyn päälle jemmaan oli reissun helpoin suoritus. Vähän naapurinsetää apuun ja porukalla työnnettiin hella peräkärrystä levyn päälle maahan ja pressu päälle. Hyvä on!
Tiivistetysti puuhellan kulkeutumiseen pihalta sisälle taas tarvittiin muutama kuukausi aikaan, yksi osaava työmies, avulias naapuri ja naapurin traktori, naapurin järeä nokkakärry ja S:n kovat hermot ja tujaus päättäväisyyttä. Mutta ennen sitä rulianssia piti pohjat tehdä kuntoon.
Lattia oli keittiön nurkassa puuta, jossa edellinen remontoija oli jo kerran lattian alla käynyt hiirien lisäksi. En osannut ajatella että maalla vanhassa talossa asuessa voisi enää mihinkään oksettavampaan asiaan törmätä kuin täyden ulkohuussin tynnyrin tyhjennykseen, mutta olin väärässä. Pari päivää piti asennetta ja tekemisen meininkiä keräillä, kun lupauduin itse purkamaan nurkasta laudat ja sen alla olevat eristeet. Nurkkaan oli tungettu villaa, joka kuhisi hiirien raatoja ja niiden ulosteita. Aina kun yhden kourallisen villaa nosti jätesäkkiin, alta paljastui toistaan kammottavampia raatoja. Jos voisin hajunäytteen postata tähän niin koko blogissa ei kävisi varmasti enää kukaan sen jälkeen, niin karmea haju sieltä leijaili.
Nurkka tarkistettiin ja eristettiin tiiviimmin sahanpurulla sekä palovillalla muurin ympäriltä. Myös mahdolliset tulevat hiirien bileet kiellettiin lailla ja ovelle iskettiin niin iso kakkosnelosen pätkä eristeineen, että sieltä ei luikuinkaan hiirenketale sisälle enää pääsisi. Päälle tuli paksu vanerilevy jonka laatoitin E:n hallista löytyneillä ihka-aidoilla ihanilla Pukkilan laatoilla, jotta puuhellan alla oleva lattia olisi paloturvallisempi. Laatat oli kyllä sellainen löytö tällaiselle vanhan rakastajalle. Suunnittelin tekeväni niistä myös puuhellan taustalle laatoitusta, mutta maalattu muuri näytti niin paljon rauhallisemmalta, vaikka useimmiten vähän hullut ja eriskummalliset ratkaisut ovat heiniäni.
Harkiten valittu remppamies kävi tekemässävielä hormiin uuden reijän oikealle korkeudelle, jolloin uuni saatiin laitettua paikoilleen ilman kaartuvia putkia ja muita hilavitkuttimia. Puuhella on ollut satunnaisessa käytössä ja vetää loistavasti. Tämäkin keittiön rötönurkka on saanut vihdoin oman funktionsa keittiön osana, eikä ole enää the place minne aina kerääntyy kaikki ylimääräinen tavara, Ei voi kun olla tyytyväinen.
Miten meni niinku omasta mielestä? 9/10.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti